Aamulla musta tuntui kuin olisin jäänyt jyrän alle tai mätkähtänyt turvalleni maahan. Ai joo, niinhän mä mätkähdinkin eilen illalla komeasti suorilta jaloilta olkkarin lattialle. Avokkini oli makkarissa punkassa lukemassa eikä ihme kyllä kuullut tömähdystäni. Fiksu kisumme sen sijaan tiesi että mamma pitää saada hereille tavalla tai toisella ja niinpä havahduin lattialta siihen kun Late puri mua pohkeeseen. Se ei purrut kovaa vaan lähinnä näykki, mutta niin tuntuvasti että palasin tajuihini. Late sai paljon kiitoksia reippaudestaan :) Anyway, aamulla tai siis aamupäivällä käynnistymiseni kesti tavallista kauemmin ja vaati parin teemukillisen lisäksi pari särkylääkettä...
Pääsin kuitenkin iltapäivällä liikenteeseen ja päivä oli ihan mahtava. Kävelin ekaa n. kolmen kilometrin reittiä ehkä kilometrin verran. Matka kesti reilut kaksi tuntia ja sinä aikana löysin ihanan uuden lempparikahvilan, kaffittelin ystäväni kanssa ja otin 96 valokuvaa :D Tästä taitaa hyvin pian tulla kuvablogi... No, nyt olen liian väsynyt kertoakseni koko juttua päivästäni. Kerron sen sijaan mitä tapaahtui illalla...
Tulin kotiin kaupungilta, haukkasin vähän suolapalaa ja lähdimme avokkini kanssa Itiksen Prismaan kauppailemaan viikonlopun ruokaostoksia. Äääh, en jaksa enää kertoilla avomiehestäni tai avokistani - kuten suurin osa jo tietää, hänen nimensä on Ikke ja Ikkenä puhun hänestä täälläkin. Teimme ostokset pikaisesti ja käväisimme vielä Cittarissakin hakemassa savukirjolohen. Kello oli hieman yli 9, siis 21, kun ajelimme iltakahville Roihuvuoreen Ikken ex- anopin luokse. Perillä istuimme hetken ja ehdin mainita että mua janottaa - se on yleensä merkkinä siitä että kohta mennään ja niin se oli nytkin. Olimme just siirtymässä kahvipöytään kun kopsahdin sohvalle, kivan pehmeästi tällä kertaa eiliseen verrattuna. Kun havahduin hereille Ikke kertoi, että olin krampannut kaksi kertaa tosi pahan näköisesti selkä kaarella ja joka paikka jännittyneenä - sellaista ei ole tapahtunut koskaan aiemmin... Mulla on ollut pari rankempaa päivää, enkä ole kolmeen päivään ehtinyt ottaa lainkaan päikkäreitä. Kuumuus vaikuttaa varmasti myös... Saattaa oolla että kramppasin myös eilen illalla, sillä lapaluuni kohta on ollut koko päivän tosi kipeä ja siihen sattui vietävästi myös tänään kopsahtamiseni jälkeen. Late ei kyllä maininnut eilen mitään kramppaamisesta, se vain naukui ensin hädissään ja sitten helpottuneena kun sai mut hereille. Mun kissaa puhumisessani on vielä parantamisen varaa :)
Kerron lisää päivästäni ja ekasta reitistä kunhan olen nukkunut hyvin yön yli ja lepäillyt. Nyt täytyy jatkossa ottaa hieman rauhallisemmin ja tärkeintä on muistaa ottaa tunnin tai parin päikkärit...
Kuva on maistiaisina eka kuva ekan reitin ekasta kohteesta :)
Hauskaa viikonlppua kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti