Mielestäni mielenosoitus on väärä sana tässä yhteydessä ja olisi parempi käyttää jotain muuta sanaa, mutta kaikkialla puhuttiin eilen mielenosoituksesta, jopa uutisissa, joten mä käytän samaa sanaa myös tässä. 3B- ratikka oli melkein täynnä ja ihmisten puheista sekä ilmeistä näki heidän matkansa määränpään. Tehtaankadun puistikon pysäkillä ratikka tyhjeni lähes kokonaan ja väki liittyi mäkeä ylös kävelevien ihmisten ketjuun. Tunnelma paikalla oli surullinen ja hiljainen, ihmiset kävivät viemässä kynttilöitä ja kukkia Norjan Suurlähetystön rappusille.
Tapahtuma tuntui kiinnostavan mediaa ja paikalla oli paljon kuvaajia ja muutama tv- kamera. Kuulin monen ihmisen kieltäytyvän haastatteluista ja itselleni tuli ainakin sellainen olo kuin media olisi halunnut näyttää ihmisten surua ja kyynelehtiviä kasvoja tarpeettoman julmasti. Norjan massamurhat olivat ainakin mulle sanoin kuvaamattoman surullisia hetkiä ja olen järkyttyneenä seurannut uutisia usean päivän ajan. En halua nähdä median mässäilevän uhrien omaisten surulla ja saarelta kuin ihmeen kaupalla pelastuneiden järkytyksellä. Sytytin oman kynttiläni uhrien muistolle ja omaisia ajatellen...
Sosiaalinen media elää myös vahvasti mukana tragediassa ja ainakin Facebookissa on jo kymmeniä surusivustoja, joihin voi liittyä ja ilmaista siten suruaan. Ymmärrän ihmisten tarpeen ilmaista osanottoaan ja suruaan jollain tavalla, mutta itse sytytän mieluummin kynttilän kotonani kuin virtuaalisesti naamakirjassa.
Tässä muutama kuva eilisestä kynttilämielenosoituksesta. Toivottavasti en loukkaa kenenkään surua näitä ja ajatuksiani julkaisemalla.
Tähän loppuun vielä saarelta pelastuneen kaunis ajatus, joka on levinnyt tiedotusvälineiden kautta jo ympäri maailmaa. "Jos yksi ihminen pystyy näyttämään näin paljon vihaa, ajatelkaa kuinka paljon rakkautta me kaikki voimme näyttää yhdessä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti